Juhlaseminaarin parhaat palat

Luontokuvausta, Kolarin kahtiajaon historiaa ja Yyryn seuraavat 20-vuotta kaivoskatsauksella ryyditettynä - tätä kaikkea tarjottiin kakkukahvien kera Ylläksen Ystävien 20-vuotisjuhlaseminaarissa 27.12. Tilaisuus houkutteli Äkäshotellin auditorion jälleen täyteen Ylläksen ystäviä.

Kolarin kahtiajaolla on syvät juuret

Palveluala vs. teollisuus, matkailun ympäristövaikutukset vs. kaivostoiminnan ympäristövaikutukset, palkkatyö vs. yrittäjyys. Tässä muutamia Luoteis-Lapin päätoimittajan Milla Salon löytämiä esimerkkejä Kolarin kunnan laajasta ja syvästä kahtiajaosta.

Kaksi vuotta Luoteis-Lapin päätoimittajana työskennellyt Milla Salo oli itseoikeutettu juhlapuhuja. Onhan hän päässyt näkemään Kolarin kunnan päätöksentekoa ja kolarilaisten elämää sekä sisältä että ulkoa, sillä ennen Luoteis-Lappia hän toimi viestintätehtävissä kunnan palveluksessa. Kolariin hän muutti vuonna 2007 Jyväskylästä.

Milla Salo sukelsi kunnan kahtiajaon syitä etsiessään syvälle historiaan. Kaivostoiminnan ristiriidoille löytyi juuret 1600-luvun puolivälistä, jolloin Pajalaan perustettiin ensimmäinen ja tuolloin maailman pohjoisin rautaruukki, Köngäksen ruukki. Malmin laatu oli huolenaihe alusta alkaen. Tiedossa on, että ainakin 1700-luvulla kaivostoimintaa vastustettiin, koska kaivokseen ei haluttu töihin. Myöhemmin seudulla asuneet eivät pitäneet vuorimiehistä, jotka pitivät huonoa elämää, joivat ja möykkäsivät.

Koko Kolarin seutua on kuvattu myös alueena lihan ja leivän, eli Muonion porotalouden ja Pellon maatalouden, välissä. Identiteettikriisille oli ainekset siinäkin.

1800-luvulla Kolari oli alueen kiistaton keskus, mutta Sieppijärvi kasvoi vauhdilla, kun järvien kalastusoikeuksia vapautettiin paikallisille asukkaille. Ensimmäisissä kunnallisvaaleissa vuonna 1918 sieppijärveläiset saivat enemmistön, ja kunnan keskus siirtyi Sieppijärvelle. 1960-luvun lopulla Rautuvaaran rautakaivos ja 1970-luvun puolivälissä Partek Äkäsjoensuulla toivat kuntaan työpaikkoja ja uusia asukkaita. Samoihin aikoihin perustettiin ensimmäiset pelkästään matkailuun keskittyneet yritykset. Kaivoksen ansiosta Kolariin ovat päässeet matkustajatkin junalla vuodesta 1985. Molempien kaivosten toiminta kuitenkin loppui 1980-luvun lopulla, samaan aikaan kuin matkailu kasvoi.

Kuntakeskus palasi nykyiselle paikalleen uuteen kunnantaloon Kolariin vuonna 1980, mutta haavat sen menetyksestä eivät ole umpeutuneet vieläkään. Nuo haavat ovat yksi syy, miksi moni päättäjä kieltäytyy näkemästä Äkäslompolon ja Ylläsjärven matkailumenestystä kasvun mahdollisuutena koko kunnalle.

Salo esitteli tilaisuudessa myös useita Ylläksen ja Kolarin alueen historiaa käsitteleviä kirjoja. Niihin pääsee tutustumaan Kolarin kirjastossa. Juhlapuhe on kokonaisuudessaan tämän uutisen lopussa. 

 Valokuvia kolmen t:n taktiikalla

”Valokuvaaminen on tietoa, taidetta ja tarinoita”, kiteytti riistabiologi Keijo Taskinen luontokuvauksen perusteet. Taskisen Lapin kuvissa on kaikkea tätä.  ”Lisäksi tarvitaan vielä aikaa.”

Tietoa tarvitaan eläimistä ja luonnosta. Mikä eläin sietää ihmistä, mikä on sille arka. Mihin aikaan päivästä ja vuodesta kukin liikkuu. Ja tietenkin tarvitaan tietoa valosta. Huonoa säätä ei kuvaamiseen kuitenkaan ole.

Taidetta on paitsi Taskisen sommitelmissa, myös oivalluksissa miten tykkyluminen puu onkin lastaan paijaava äiti. Tarina on usein huumoria, kuten oikeita ja nukkejäniksiä samassa kuvassa. Porkkana antaa siivet!

Taskinen on kuitenkin kuvannut viime aikoina vähemmän: ”Jos elät kameran kanssa, menetät oman kokemuksen!”

Kaivoksesta merkittävää haittaa poronhoidolle

Hannukaisen kaivoshankkeen tilannekatsauksessa Leif Ramm-Schmidt kertasi Korkeimmalle hallinto-oikeudelle lokakuussa jättämämme kaivoskaavaa koskevan lausunnon keskeiset näkökulmat: melurajat, lentokivivaaran, pohjavedet ja vaikutukset poronhoitoon. Lausunto annettiin kunnan vasta-vastineelle. KHO:n päätöstä odotellaan alkuvuonna.

TUKES:in tavoitteena on tehdä päätös kaivosluvasta vuoden 2025 aikana. Tukesin joulukuun alussa järjestämässä yleisötilaisuudessa keskusteltiin erityisesti mahdollisen kaivostoiminnan haitoista poronhoidolle, jonka hallinto-oikeuskin toi kaivoskaavan hylkäämispäätöksessään esiin.  

Kuulimme myös, ettei Hannukainen Mining ole vielä hakenut EU:n kriittisten raaka-aineiden asetuksen mukaista CRMA-statusta, joka keventäisi lupamenettelyä. Kriittinen raaka-aine olisi kupari. Hannukaisista saatava kupari vastaisi noin 0,99 prosenttia Euroopan kuparivarannoista.

”Rautahan ei maailmasta lopu”, Ramm-Schmidt totesi. ”Rautakaivoksena Hannukaisella olisi yksi maailman rautakaivosten suurimmista hiilijalanjäljistä.”

Tilaisuuden juonsi jo Yyryn perustamisvuonna jäseneksi liittynyt Tero Kekki.

Juhlaseminaarin päätteeksi Ylläksen Ystävät kutsui yhdistyksen perustajajäsenen ja pitkäaikaisen puheenjohtajan Marja Ramm-Schmidtin Ylläksen Ystävien kunniapuheenjohtajaksi. Kunniapuheenjohtajuus myönnetään määrätietoisesta, asiantuntevasta, pitkäjänteisestä ja yhteistyökykyisestä toiminnasta Ylläksen Ystävien tavoitteiden edistämisessä. Lopuksi nostettiin malja sekä Marjalle että 20-vuotiaalle Yyrylle.