Karilasta löytyi uudenlainen Äkäslompolo

Ostimme mökin Karilasta. Emme olleet nähneet sitä emmekä Karilaakaan, jossa meille avautui aivan uudenlainen Äkäslompolo. Riskinotto kannatti, sillä talo tuntuu kodilta ja seutu hurmaavalta.

Kävin ensimmäisen kerran Ylläksellä reilut 30 vuotta sitten. Tulin hiihtämällä Leviltä surkeilla combi-suksilla, jotka olivat yhtä kelvottomat sekä vapaan että perinteisen tyyliin.

Olin läkähtyä Pyhäjärven ja Kotamajan väliseen loivaan nousuun. Kädet tärisivät ja jalat olivat epämääräistä muhennosta – tutinaa, niin kuin lihahyytelöstä sanotaan.

”Tästä on kylälle pelkkää alamäkeä”, sanoi konkarikävijä Kotamajan pihassa. Ja alkumatkan mäen nyppylän jälkeen laskettelinkin onnellisena maaliin. Alamäessä koettu helpotuksen hurma syöpyi ikuisiksi ajoiksi mieleeni. Join Pirtukirkossa kaakaon ja ajoimme takaisin Leville. 

Ylläksen ladut riittävät

Mutta jokin oli jäänyt kaivelemaan. Oli pakko tulla hiihtolomalle Ylläkselle tutkimaan, millaisia loput ladut olivat. Ja sitten se oli menoa. Tuon reissun jälkeen minua on ollut vaikea saada muualle kuin Ylläkselle hiihtämään. Huomasin pian, että siellä ladut riittivät minullekin hyvin viikoksi. Lihaksia tärisyttävän Levi-Ylläs-reissun jälkeen ryhdyin aktiiviharrastajaksi.

Mikä ihmeen Karila?

Kymmenien vuosien aikana olemme katselleet Äkäslompolosta mökkejä. Ostetaan, eikä osteta, ostetaan sittenkin eikä sittenkään osteta. Joulut, keväät ja syksyt on reissattu vuokramökeissä. Ja majapaikan piti aina olla lähellä keskustaa, korkeintaan muutaman kilometrin päässä kaupasta.

Pari vuotta takaperin ihastuimme välittömästi myynnissä olevaan mökkiin. Mutta mökki oli Karilassa! Olin käynyt siellä vain hierojalla ja hiihtänyt ohi.

Ostimme sian säkissä

Mökki oli niin viehättävä, että teimme siitä tarjouksen näkemättä – ja Karilasta huolimatta. Ajoimme vappuaattona katsomaan, millainen sika siellä säkissä oli. Hirveästi jännitti myös, mikä bilekeskus Stenan maja naapurissa mahtoi olla.

Sika oli moitteeton, Karila viehättävä ja Stenan maja kuin vanhasta matkailuesitteestä. Hurmaavaa! Olimme tehneet hyvät kaupat.

Karilassa havisee historia

Karilassa on avautunut meille kokonaan uudenlainen Äkäslompolo. Seutu on mukavan väljästi rakennettua. Siellä on vanhoja, persoonallisia mökkejä ajoilta, jolloin matkailu Ylläksellä vasta alkoi.

Stenan maja näkyy ikkunastamme. Majalla on hieno tarina. Koko Äkäslompolon turismi on alkanut Stenan majoilta. Gunnar Stenfors, majan perustaja, oli ensimmäisiä hiihdonopettajia Suomessa. Hän opetti äkäslompololaisia järjestämään matkailijoille palveluita ja markkinoimaan seutua.

Karilassa on aitoutta

Karilan tilalla Navettagallerian pihassa on vuohia ja laitumella pari tuttavallista hevosta, jotka saattelevat minua ja kahta koiraani aina aamulenkillä laitumen mitan verran.

Stenan majan pihamaalta on hienot näkymät Äkäsjokilaaksoon ja Ylläksen rinteille. Majan asiakaskunta on käynyt hiihtämässä Ylläksellä ”joka kevät neljänkymmen vuoden ajan”. Heillä on mielenkiintoisia muistoja kylästä. Karila on oma maailmansa.

Kaikki lähellä, kauppa kaukana

Kun lähden pihamaaltamme hiihtämään Kotamajalle päin, olen juuri sillä ladulla, jossa ihastuin Ylläkseen ensimmäisen kerran. Muistan ne tunteet edelleen.

Polkupyörällä on sukkela polkaista Kukakselle aamukahville. Myös Tahkokurulle pääsee nopeasti. Nilivaaraan on sopiva koiranlenkkimatka.

Karilassa on paljon paikallista asutusta eikä siellä tunne olevansa turistirysässä. Seudulla on vielä aimo annos Lapin aitoutta tallella. Muutaman kilometrin matka kaupoille on ainut miinus, mutta autollahan ollaan aina reissussa. Kahta koiraamme on haasteellista kuljettaa junassa lentokoneesta puhumattakaan.

Reviirin laajentaminen kannattaa

Urautuminen tapahtuu helposti. Minun Äkäslompolostani oli tullut pieni alue järven itä-kaakko-suunnassa. Karilaan asetuttuani olen tutustunut myös Helukkaan ja Kaupinjärveen. Kuva kylästä on monipuolistunut ja rikastunut. Mökkiläiselle se tarkoittaa entistä enemmän mahdollisuuksia.

Syyskuussa 2022
Tarja Virmala